Oli aika jolloin perheet asuivat lähellä toisiaan, tukiverkosto oli lähellä. Isovanhemmat hoitivat lapsenlapsiaan ja opit siirtyivät sukupolvelta toiselle. Se oli aikaa, jolloin koko kylä kasvatti lapsia.
Se oli silloin.
Nykyään yhä useammat nuoret muuttavat toiselle paikkakunnalle. Taakse jäävät tukiverkostot ja edessä on uuden löytäminen. Aina se ei ole niin helppoa. Miten moni nuori perhe tuskaileekaan jaksamisensa kanssa ja samaan aikaan moni vanhus suree yksinäisyyttään. Emmekö me voisi edesauttaa heitä löytämään toinen toisensa? Usealla paikkakunnalla on jo varamummo ja -pappa toimintaa, mutta mielestäni sitä voisi vielä hurjasti laajentaa. Jos saamme yhdistettyä nuoret perheet ja yksinäiset vanhukset, saamme yhteisön, joka pitää huolen toinen toisistaan. Ja kaikki voittavat.
Meillä on hienoja nuoria, opastetaan heitä oikealle tielle, yhdessä
Jos saamme yhdistettyä nuoret perheet ja yksinäiset vanhukset, saamme yhteisön, joka pitää huolta toinen toisistaan. Ja kaikki voittavat.
Hieman huolestuneena katson myös lastemme kasvamista. Me vanhemmat kovin helposti sysäämme koululle velvollisuuden opettaa lapsillemme tapoja ja käyttäytymismalleja, mutta eikö se kuitenkin ole meidän tehtävämme? Toisen kunnioittaminen ja huomioon ottaminen. Toisesta välittäminen ja kuuntelun taito. Kauniit tavat murenevat romukoppaan.
Opetetaan lapsillemme kultainen sääntö, tee toisille niinkuin toivoisit heidän tekevän sinulle. Ja näytetään me vanhempina esimerkkiä.
Ei, tämä ei ole itsekehu. Tämä on lause joka meidän jokaisen tulisi sanoa itsellemme ihan joka päivä. Jokainen meistä on hieno ja arvokas.
Työssäni personal trainerina asetan asiakkaani peilin
eteen ja kysyn mitä he näkevät. Valitettavan usein ensimmäiset
lauseet ovat esim. ”kauhea maha ja kamalat allit” tai ” läski
peffa ja rumat jalat” tai ” vanha
ja lihava ukko”. Ylistyssanoja ei paljon lausuta. Kun kysyn,
sanoisivatko he noin parhaalle ystävälleen, vastaus on napakasti ”en
tietenkään”. Millä oikeudella sitten puhut itsellesi noin rumasti?
On totta, että usean meistä mielestä olisi jotain itsessämme mitä voisimme korjata ja hyvä niin. Asioihin voi suhtautua kriittisesti, mutta niihin ei tarvitse suhtautua julman negatiivisesti. Työskennellessäni aikoinani televisiossa oppi-isäni Spede Pasanen opetti, että rakentavasta kritiikistä tulee oppia, mutta vihapuheiden kohdalla tulisi vain sääliä sitä, jonka elämä on niin huonosti, että ainoa ilo on haukkua toisia. Niinpä. Internet on tuonut tullessaan todella julman tilaisuuden haukkua ja loukata toista, usein täysin anonyymisti. Jokainen ilkeä sana satuttaa. Vaikka sitä ei aina voisikaan näyttää, niin vain on. Sen ei kuitenkaan pidä antaa masentaa. Haukkujan on vain todella paha olla ja se purkautuu valitettavalla tavalla.
Kauhulla seuraan sitä keskustelua, jota esimerkiksi tulevien vaalien tiimoilta käydään. Syyttelyä siitä kuka teki, mitä teki ja kuka jätti tekemättä. Haukutaan, loukataan, syytetään. Eikö yrityskin ole aina sen näköinen, millainen yrityksen johto on? Onko siis ihme, että kansalaiset ovat negaation vallassa, jos ylemmältä taholta annetaan sellaista esimerkkiä? Kaikki se negaatio vie aikaa, energiaa ja on luvalla sanoen ihan tyhmää. Kaiken sen ajan voisi käyttää hyödyllisesti. Puhua ja kuunnella. Rakentaa ratkaisuja yhdessä. Tehdä kompromisseja, katsoa ja nähdä toisenkin näkökanta. Suuri ihminen uskaltaa myöntää olleensa väärässä. Ei meistä kukaan ole täydellinen, onneksi. Kaikki me teemme virheitä. Täytyy vain osata myöntää ne, pyytää anteeksi ja oppia. Se on viisautta.
Uskon positiivisuuteen. En jatkuvaan nauramiseen, vaan siihen että hymyllä saa enemmän aikaan kuin raivolla. ”Tee toisille niin kuin toivoisit heidän tekevän sinulle.” Jos haluat sinua kohdeltavan hyvin, tee sinä ensin niin toisille. Jos kaupan jonossa on kaksi henkilöä, joista toinen on rauhallinen ja hymyilevä ja toinen raivoaa, kumman luulet saavan parempaa kohtelua? Haastan sinut heti huomenna testiin. Tule mukaan ja levittä ympärillesi epidemiaa, hymy-epidemiaa. Toivota kaikille vastaantulijoille hyvää huomenta hymyillen tai vain hymyile, he jatkavat sitä eteenpäin ja siitä jatkuu hymy-epidemia, jonka sinä olet aloittanut. Hymy on lyhin matka kahden ihmisen välillä.
Negatiivisuutta tulvii joka tuutista ja tuntuu, että hyviä asioita ei enää olekaan. Meiltä ihmisiltä vaaditaan niin paljon. Se paine voi helposti käydä sietämättömäksi ja murentaa mielen. Mielenterveydelliset ongelmat ovatkin huolestuttavalla tavalla kasvussa. Kun ihmisen itsetunto murenee, tarvitaan tukea.
Me suomalaiset olemme erkaantuneet toisistamme, emmekä aina välttämättä näe tai edes halua nähdä miten ihmiset ympärillämme voivat. Usein on helpompaa kääntää pää pois ja ajatella ettei asia kuulu minulle. Kenelle se sitten kuuluu? Miksi emme enää kysy oikeasti toisiltamme, kuinka voit? Miksi emme enää puhu ja kuuntele? Kaikilla on vain niin valtava kiire jonnekin. Ei enää välitetä.
Totuus on kuitenkin, että jokainen tarvitsee ihmisen. Sellaisen ihmisen, joka tietää sinusta kaiken ja rakastaa sinua silti. Ei jätetä ketään yksin, eikä anneta pahan voittaa. Pysähdytään ja nähdään mitä ympärillä tapahtuu. Ollaan läsnä toisillemme. Minä ainakin olen läsnä, jos sinä haluat puhua.
Joulu on etenkin lasten juhla. Jokainen varmasti muistaa lapsuuden joulut. Toivon, että muistoissasi on turvallinen ja lämminhenkinen koko perheen tai jopa suvun yhteinen juhla.
Tämä ei valitettavasti ole kaikkien lasten joulumuisto. Moni lapsi kokee jouluna avuttomuutta, pelkoa ja turvattomuutta. Valitettavan usein nämä tuntemukset johtuvat vanhempien päihteiden käytöstä. Joulusta saattaa tulla selviytymistarina; väkivaltaa tai kaltoin kohtelua. Voin kolmen lapsen äitinä kuvitella lasten hädän omasta ja vanhempiensa tilanteesta, sillä usein lapset hädän hetkellä ajattelevat myös vanhempiensa tunteita. Vaikka joulu on valon ja ilon juhla, niin auttavissa puhelimissa ja turvakodeissa se on vuoden ruuhkaisinta aikaa.
Perinteisiä lahjaideoita on joskus hyvä tarkistaa. Joissain tapauksissa joulun ”lasipullokuorma” kertyy liian raskaaksi kantaa ja joskus voi korsikin katkaista kamelin selän.
Lahjan ostajalle tahtoisin
vinkata parista lahjaideasta: jouluinen herkkukori ilahduttaa varmasti koko
perhettä, ja näitä herkkukoreja voi tilata usein myös paikallisilta
pientuottajilta. Perinteisellä lahjakortilla voi saaja hankkia itselle
tarpeellisen lahjan tai elämyslahjakortilla voit mahdollistaa aivan uuden
kokemuksen lahjansaajalle tai vaikka koko perheelle.
Tarjotaan lapsille tänä vuonna lämmin joulu ilman alkoholia. Välitetään toisistamme.
Piia Koriseva 