Kun koko kylä kasvatti lapsia

Oli aika jolloin perheet asuivat lähellä toisiaan, tukiverkosto oli lähellä. Isovanhemmat hoitivat lapsenlapsiaan ja opit siirtyivät sukupolvelta toiselle. Se oli aikaa, jolloin koko kylä kasvatti lapsia.

Se oli silloin.

Nykyään yhä useammat nuoret muuttavat toiselle paikkakunnalle. Taakse jäävät tukiverkostot ja edessä on uuden löytäminen. Aina se ei ole niin helppoa. Miten moni nuori perhe tuskaileekaan jaksamisensa kanssa ja samaan aikaan moni vanhus suree yksinäisyyttään. Emmekö me voisi edesauttaa heitä löytämään toinen toisensa? Usealla paikkakunnalla on jo varamummo ja -pappa toimintaa, mutta mielestäni sitä voisi vielä hurjasti laajentaa. Jos saamme yhdistettyä nuoret perheet ja yksinäiset vanhukset, saamme yhteisön, joka pitää huolen toinen toisistaan. Ja kaikki voittavat.

Meillä on hienoja nuoria, opastetaan heitä oikealle tielle, yhdessä

Jos saamme yhdistettyä nuoret perheet ja yksinäiset vanhukset, saamme yhteisön, joka pitää huolta toinen toisistaan. Ja kaikki voittavat.

Hieman huolestuneena katson myös lastemme kasvamista. Me vanhemmat kovin helposti sysäämme koululle velvollisuuden opettaa lapsillemme tapoja ja käyttäytymismalleja, mutta eikö se kuitenkin ole meidän tehtävämme? Toisen kunnioittaminen ja huomioon ottaminen. Toisesta välittäminen ja kuuntelun taito. Kauniit tavat murenevat romukoppaan. 

Opetetaan lapsillemme kultainen sääntö, tee toisille niinkuin toivoisit heidän tekevän sinulle. Ja näytetään me vanhempina esimerkkiä. 


Vieraskynä: Ilmastonmuutos – puheet ja teot

Kevään vaalien yksi suuri keskustelunaihe on ilmastonmuutos. Puolueet ovat halunneet tulla julki mitä ihmeellisimmillä esityksillä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Polttomoottorien kieltäminen, lihan ja maidon syönnin lopettaminen, metsien hakkuun kieltäminen, lentovero, yksityisautoilun kielto jne.

Ilmastonmuutosta ei pidä hoitaa kieltämällä, vaan kehittämällä toimintatapoja. Valitettavasti tiedon ja luulon välinen viiva on lähes huomaamaton. On helppo ottaa kantaa muutamaan pieneen yksityiskohtaan, mutta sen merkitystä kokonaisuuteen on vaikea yhdistää. On erittäin vaarallista, että puolueet vaaliohjelmissaan julistavat yhtä totuutta maailman pelastamiseksi.

Suomessa on osaaminen hyvällä tasolla, ja siksi tieteen ja tutkimuksen kautta voidaan varmasti saada monipuolinen kattaus hyvistä käytännöistä, joilla voidaan paikallisesti hillitä ilmastonmuutosta. Yksi tai kaksi keinoa eivät ongelmaa korjaa.

Toisaalta on myös niitä, jotka ovat sitä mieltä, että meidän ei tarvitse tehdä mitään, koska suurimmat ongelmat ovat ihan toisaalla maapallolla. 

Aika hyvin tässäkin asiassa pärjää terveellä maalaisjärjellä. 

Liikkuminen aiheuttaa tutkimusten mukaan suurimmat päästöt. Liikkumista pitäisi siis vähentää. Etätyö olisi hyvä vaihtoehto monille toimistoissa ja asiakaspalvelua tekevien keskuudessa. Hyvät laajakaistayhteydet mahdollistavat työn tekemisen lähes missä vain. Esimerkiksi kolme päivää viikossa voisi tehdä työt kotonaan ja loput työpaikalla. Tämä vähentää jo merkittävästi liikkumisen tarvetta. Toki on monia ammatteja, joihin etätyötä ei voida soveltaa, mutta mahdollisuuksia on paljon nykyistä enemmän. Biopohjaiset polttoaineet niin diesel- kuin bensiinimoottoreissa ovat jo arkipäivää, kun vaan otetaan ne käyttöön. Biokaasun tuotanto kasvaa kaiken aikaa, joten ilmastorasitus vähenee askel kerrallaan. Sosiaalisesti olisi kohtuutonta kieltää nykyisten autojen käyttö, mutta polttoainevaihtoehtoja voidaan kehittää ratkaisevasti. Tässä voi verotuksen painotuksilla ohjata käyttäytymistä.

Sähköautot ovat vasta kehityksen alussa ja sähkön tulo pistorasiasta ei ratkaise ilmasto-ongelmaa. Kustannusten puolittaminen pitää tehdä jotenkin muuten, kuin yhteiskunnan tukia lisäämällä.

Yksi merkittävä ilmastoteko on lisätä hiilen sitoutumista maaperään ja kasveihin sen sijaan, että se päästetään ilmakehään. Maa- ja metsätalous ovat merkittäviä ilmastonmuutoksen hidastajia. Hyvin kasvava metsä sitoo hiiltä huomattavasti enemmän, kuin lahoava puu sitä luovuttaa. Puun polttaminen vapauttaa puusta hiiltä vähemmän kuin se on sitä sitonut, koska tuhkassa on myös melko paljon hiiltä, joka jää uudelleen lannoitteeksi takaisin metsään. Metsästä otettu kuitupuu, josta tehdään paperia ja biopohjaisia ”muoveja” säästää fossiilisia polttoaineita ja luovuttaa hiiltä ilmaan vähemmän kuin on sitä sitonut. Rakennuspuu sitoo hiiltä runsaasti ja saattaa säilyä rakennustarvikkeissa jopa yli sata vuotta ennen kuin laitetaan kiertoon polttamalla energiaksi tai lahottamalla. Suomalainen hyvin hoidettu metsä on todellinen hiilinielu ja ilmastoteko.

Tiedotusvälineissä lähes päivittäin kerrotaan, että ilmastonmuutos torjutaan vähentämällä lihansyöntiä ja siirtymällä kasvisruokaan. Helsingissä tästä tehtiin jo valtuustoaloitekin. Kyse on järjestelmästä, miten tuotanto sitoo hiiltä ja miten se tuotteissa kulutetaan ja päästetään takaisin ilmakehään. Aivan selvää on, että lähellä tuotettu ruoka rasittaa luontoa vähemmän, kuin mitä mahdollisesti jopa toiselta puolelta maapalloa kuljetettu ruoka rasittaa. Lisäksi tuotantomenetelmät ratkaisevat hiilensidonnan määrän. 

Vastuullinen maataloustuotanto, kuten Suomessa, tekee vuosittain ravinnetaselaskelmat, jossa kasvintuotanto hyödyntää mahdollisimman hyvin käytettävissä olevat ravinteet ja näin toimien pellon hyvä kasvu mahdollistaa vahvan hiilen sidonnan. Suomalainen tuotanto on jo tällä hetkellä lähes hiilineutraalia ja sen parantamiseksi tehdään paljon tutkimusta ja käytännön toimia. Mm. hiilipilottihanke tekee seuraavan viiden vuoden aikana merkittävää tutkimustyötä hiilitaseen parantamiseksi. Uskon, että suomalainen kasvintuotanto on hiilineutraalia hyvien käytäntöjen ansiosta jo 2030-luvulla. Esimerkiksi yhdestä hehtaarista sokerijuurikasta saadaan tuotettua biopolttoainetta, jolla auto liikkuu yli 40 000 km ja lisäksi pelto laskelmien mukaan sitoo hiiltä merkittävän määrän, toki ei vielä riittävästi. 

Soijan, maissin ja palmuöljyn tuottamiseen maailmalla raivataan jatkuvasti lisää peltoalaa metsistä, jotka toimivat tällä hetkellä hiilinieluina. Kun pellon kasvukyky heikkenee ryöstöviljelyn seurauksena, saattavat kyseiset alueet jäädä autiomaaksi, joka eroosion lisäksi luovuttaa avoimena aavikkona hiiltä ilman, että sitä käytetään mitenkään hyväksi ja näin ilmastonmuutos vain kiihtyy. Suomessa kasvatettavat proteiinikasvit, kuten mm. herne, härkäpapu voivat korvata kokonaan ulkomailta tuodun geenimuunnellun soijan ja maissin. Öljykasvimme pystyvät korvaamaan niin terveysvaikutuksilta kuin maunkin puolesta kaikki ulkomailta tuotavat öljyt. Oliiviöljy on ainoa, joka kilpailee kotimaisten öljyjen kanssa tasavertaisesti.

Syömällä suomalaisten peltojen tuotteita meistä jokainen tekee ilmastoteon. Lisäksi todella suuri apu on, kun vähentää ruokahävikkiä.

Lihan ja maidon käytön lopettaminen ei ole ratkaisu ilmastonmuutokseen. Kuten edellä kerroin, peltotuotanto on jo nyt lähes hiilineutraalia ja kehitys on nopeaa. Eläimet käyttävät näiden peltojen tuottamaa rehua, josta muodostuu lihatuotteita. Sianliha, siipikarjanliha ja kananmunat ovat yksimahaiseläinten tuotteita, joilla ei ole metaania muodostavaa pötsiä. Nämä eläimet hengittävät ulos hiilidioksidia, kuten me ihmisetkin. Osa rehun hiilestä jää lantaan, joka kiertää takaisin peltoon, osa muuttuu proteiiniksi, joka syödään lihassa ja kananmunissa. Ainoa ”ongelma” on, että liha kuluttaa peltoalaa enemmän kuin kasvintuotanto, mutta meillä Suomessa ei tätä ongelmaa ole, sillä kotimaista ruokaa riittää meille kaikille, kun peltoala on hyvässä käytössä. Tällöin pellon hiilivarasto pysyy maassa eikä karkaa ilmakehään.

Maidon- ja naudanlihantuotanto on tässä suhteessa hieman haasteellisempi. Kuten kerroin, vain nautaeläimet märehtivät ruokansa. Suomessa suuri osa naudanrehusta on ruohoa, jota tuotetaan nurmipelloilla joiden hiilitase on positiivinen. Suuri osa nurmialasta on peltoa, jonka käyttö ei sovellu muiden kasvien viljelyyn ainakaan toistaiseksi, koska pohjoisen Suomen kasvukausi ei riitä kaikille kasveille. Nuo nurmipellot sitovat huomattavasti hiiltä kasveihin, jotka sitten muuttuvat energiaksi, lihaksi ja maidoksi. Maidon- ja naudanlihan hiilitase ei tällä hetkellä ole neutraali, mutta sen vaikutusta ilmastonmuutokseen on selvästi liioiteltu. Kun lannassa oleva metaani otetaan talteen biokaasuksi, jää tase vain vähän negatiiviseksi. Ehkä sitä voisi verrata Etelä-Amerikasta tulevan geenimuunnellun soijan tai Etelä-Venäjältä tulevan maissin kanssa saman suuruiseksi ilmastonkuormittajaksi.  Tällä hetkellä selvitetään myös mahdollisuutta ottaa talteen lehmän märehtimää metaania, jolloin tältäkin osalta lähennyttäisiin hiilineutraalia tuotantoa.

Maan muokkaus on haaste hiilen sidonnalle kaikkialla maailmassa, mutta meillä tutkimus on jo pitkällä ja maan humuspitoisuuden kasvattaminen on yksi iso ratkaisu hiilensidontaan. 

Ilmastonmuutosta siis tutkitaan huomattavasti ja tuloksia tulee varmasti lähivuosina niin polttoaineiden tuotekehittelyn, kuin maa- ja metsätalouden mahdollisuuksien kautta. Olen erittäin optimistinen suomalaiseen osaamiseen ja ammattitaitoon, jolla vakavasti haetaan keinoja ongelman ratkaisemiseksi. Tämä osaaminen on varmasti myös vientituote ja tätä kautta voidaan todellisuudessa nopeuttaa ilmastonmuutoksen hillintää paremmin kuin tekemällä paniikinomaisia poliittisia ratkaisuja ilman kokonaisuuden hallintaa. Teot puhukoon puolestaan. Jätetään puheet vähemmälle.

Mikko Lindberg

Tämän tekstin on kirjoittanut Piian Korisevan kampanjatiimin jäsen Mikko Lindberg.

Minä olen hieno ja arvokas ihminen

Ei, tämä ei ole itsekehu. Tämä on lause joka meidän jokaisen tulisi sanoa itsellemme ihan joka päivä. Jokainen meistä on hieno ja arvokas.

Työssäni personal trainerina asetan asiakkaani peilin eteen ja kysyn mitä he näkevät. Valitettavan usein ensimmäiset lauseet ovat esim. ”kauhea maha ja kamalat allit” tai ” läski peffa ja rumat jalat” tai ” vanha ja lihava ukko”. Ylistyssanoja ei paljon lausuta. Kun kysyn, sanoisivatko he noin parhaalle ystävälleen, vastaus on napakasti ”en tietenkään”. Millä oikeudella sitten puhut itsellesi noin rumasti?

On totta, että usean meistä mielestä olisi jotain itsessämme mitä voisimme korjata ja hyvä niin. Asioihin voi suhtautua kriittisesti, mutta niihin ei tarvitse suhtautua julman negatiivisesti. Työskennellessäni aikoinani televisiossa oppi-isäni Spede Pasanen opetti, että rakentavasta kritiikistä tulee oppia, mutta vihapuheiden kohdalla tulisi vain sääliä sitä, jonka elämä on niin huonosti, että ainoa ilo on haukkua toisia. Niinpä. Internet on tuonut tullessaan todella julman tilaisuuden haukkua ja loukata toista, usein täysin anonyymisti. Jokainen ilkeä sana satuttaa. Vaikka sitä ei aina voisikaan näyttää, niin vain on. Sen ei kuitenkaan pidä antaa masentaa. Haukkujan on vain todella paha olla ja se purkautuu valitettavalla tavalla.

Kauhulla seuraan sitä keskustelua, jota esimerkiksi tulevien vaalien tiimoilta käydään. Syyttelyä siitä kuka teki, mitä teki ja kuka jätti tekemättä. Haukutaan, loukataan, syytetään. Eikö yrityskin ole aina sen näköinen, millainen yrityksen johto on? Onko siis ihme, että kansalaiset ovat negaation vallassa, jos ylemmältä taholta annetaan sellaista esimerkkiä? Kaikki se negaatio vie aikaa, energiaa ja on luvalla sanoen ihan tyhmää. Kaiken sen ajan voisi käyttää hyödyllisesti. Puhua ja kuunnella. Rakentaa ratkaisuja yhdessä. Tehdä kompromisseja, katsoa ja nähdä toisenkin näkökanta. Suuri ihminen uskaltaa myöntää olleensa väärässä. Ei meistä kukaan ole täydellinen, onneksi. Kaikki me teemme virheitä. Täytyy vain osata myöntää ne, pyytää anteeksi ja oppia. Se on viisautta.

Uskon positiivisuuteen. En jatkuvaan nauramiseen, vaan siihen että hymyllä saa enemmän aikaan kuin raivolla. ”Tee toisille niin kuin toivoisit heidän tekevän sinulle.” Jos haluat sinua kohdeltavan hyvin, tee sinä ensin niin toisille. Jos kaupan jonossa on kaksi henkilöä, joista toinen on rauhallinen ja hymyilevä ja toinen raivoaa, kumman luulet saavan parempaa kohtelua? Haastan sinut heti huomenna testiin. Tule mukaan ja levittä ympärillesi epidemiaa, hymy-epidemiaa. Toivota kaikille vastaantulijoille hyvää huomenta hymyillen tai vain hymyile, he jatkavat sitä eteenpäin ja siitä jatkuu hymy-epidemia, jonka sinä olet aloittanut. Hymy on lyhin matka kahden ihmisen välillä.

Negatiivisuutta tulvii joka tuutista ja tuntuu, että hyviä asioita ei enää olekaan. Meiltä ihmisiltä vaaditaan niin paljon. Se paine voi helposti käydä sietämättömäksi ja murentaa mielen. Mielenterveydelliset ongelmat ovatkin huolestuttavalla tavalla kasvussa. Kun ihmisen itsetunto murenee, tarvitaan tukea.

Me suomalaiset olemme erkaantuneet toisistamme, emmekä aina välttämättä näe tai edes halua nähdä miten ihmiset ympärillämme voivat. Usein on helpompaa kääntää pää pois ja ajatella ettei asia kuulu minulle. Kenelle se sitten kuuluu? Miksi emme enää kysy oikeasti toisiltamme, kuinka voit? Miksi emme enää puhu ja kuuntele? Kaikilla on vain niin valtava kiire jonnekin. Ei enää välitetä.

Totuus on kuitenkin, että jokainen tarvitsee ihmisen. Sellaisen ihmisen, joka tietää sinusta kaiken ja rakastaa sinua silti. Ei jätetä ketään yksin, eikä anneta pahan voittaa. Pysähdytään ja nähdään mitä ympärillä tapahtuu. Ollaan läsnä toisillemme. Minä ainakin olen läsnä, jos sinä haluat puhua.

Sinä olet hieno ja arvokas ihminen.

Piia Koriseva
Keskusta (sit.)

Joulu on lasten juhla

Joulu on etenkin lasten juhla. Jokainen varmasti muistaa lapsuuden joulut. Toivon, että muistoissasi on turvallinen ja lämminhenkinen koko perheen tai jopa suvun yhteinen juhla. 

Tämä ei valitettavasti ole kaikkien lasten joulumuisto. Moni lapsi kokee jouluna avuttomuutta, pelkoa ja turvattomuutta. Valitettavan usein nämä tuntemukset johtuvat vanhempien päihteiden käytöstä. Joulusta saattaa tulla selviytymistarina; väkivaltaa tai kaltoin kohtelua. Voin kolmen lapsen äitinä kuvitella lasten hädän omasta ja vanhempiensa tilanteesta, sillä usein lapset hädän hetkellä ajattelevat myös vanhempiensa tunteita.  Vaikka joulu on valon ja ilon juhla, niin auttavissa puhelimissa ja turvakodeissa se on vuoden ruuhkaisinta aikaa. 

Perinteisiä lahjaideoita on joskus hyvä tarkistaa. Joissain tapauksissa joulun ”lasipullokuorma” kertyy liian raskaaksi kantaa ja joskus voi korsikin katkaista kamelin selän. 

Lahjan ostajalle tahtoisin vinkata parista lahjaideasta: jouluinen herkkukori ilahduttaa varmasti koko perhettä, ja näitä herkkukoreja voi tilata usein myös paikallisilta pientuottajilta. Perinteisellä lahjakortilla voi saaja hankkia itselle tarpeellisen lahjan tai elämyslahjakortilla voit mahdollistaa aivan uuden kokemuksen lahjansaajalle tai vaikka koko perheelle.

Tarjotaan lapsille tänä vuonna lämmin joulu ilman alkoholia. Välitetään toisistamme.

Sydämellistä joulua ja rakkautta uuteen vuoteen.

Piia Koriseva

Julkaistu aiemmin Kunnallislehdessä.