Vieraskynä: Ilmastonmuutos – puheet ja teot

Kevään vaalien yksi suuri keskustelunaihe on ilmastonmuutos. Puolueet ovat halunneet tulla julki mitä ihmeellisimmillä esityksillä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Polttomoottorien kieltäminen, lihan ja maidon syönnin lopettaminen, metsien hakkuun kieltäminen, lentovero, yksityisautoilun kielto jne.

Ilmastonmuutosta ei pidä hoitaa kieltämällä, vaan kehittämällä toimintatapoja. Valitettavasti tiedon ja luulon välinen viiva on lähes huomaamaton. On helppo ottaa kantaa muutamaan pieneen yksityiskohtaan, mutta sen merkitystä kokonaisuuteen on vaikea yhdistää. On erittäin vaarallista, että puolueet vaaliohjelmissaan julistavat yhtä totuutta maailman pelastamiseksi.

Suomessa on osaaminen hyvällä tasolla, ja siksi tieteen ja tutkimuksen kautta voidaan varmasti saada monipuolinen kattaus hyvistä käytännöistä, joilla voidaan paikallisesti hillitä ilmastonmuutosta. Yksi tai kaksi keinoa eivät ongelmaa korjaa.

Toisaalta on myös niitä, jotka ovat sitä mieltä, että meidän ei tarvitse tehdä mitään, koska suurimmat ongelmat ovat ihan toisaalla maapallolla. 

Aika hyvin tässäkin asiassa pärjää terveellä maalaisjärjellä. 

Liikkuminen aiheuttaa tutkimusten mukaan suurimmat päästöt. Liikkumista pitäisi siis vähentää. Etätyö olisi hyvä vaihtoehto monille toimistoissa ja asiakaspalvelua tekevien keskuudessa. Hyvät laajakaistayhteydet mahdollistavat työn tekemisen lähes missä vain. Esimerkiksi kolme päivää viikossa voisi tehdä työt kotonaan ja loput työpaikalla. Tämä vähentää jo merkittävästi liikkumisen tarvetta. Toki on monia ammatteja, joihin etätyötä ei voida soveltaa, mutta mahdollisuuksia on paljon nykyistä enemmän. Biopohjaiset polttoaineet niin diesel- kuin bensiinimoottoreissa ovat jo arkipäivää, kun vaan otetaan ne käyttöön. Biokaasun tuotanto kasvaa kaiken aikaa, joten ilmastorasitus vähenee askel kerrallaan. Sosiaalisesti olisi kohtuutonta kieltää nykyisten autojen käyttö, mutta polttoainevaihtoehtoja voidaan kehittää ratkaisevasti. Tässä voi verotuksen painotuksilla ohjata käyttäytymistä.

Sähköautot ovat vasta kehityksen alussa ja sähkön tulo pistorasiasta ei ratkaise ilmasto-ongelmaa. Kustannusten puolittaminen pitää tehdä jotenkin muuten, kuin yhteiskunnan tukia lisäämällä.

Yksi merkittävä ilmastoteko on lisätä hiilen sitoutumista maaperään ja kasveihin sen sijaan, että se päästetään ilmakehään. Maa- ja metsätalous ovat merkittäviä ilmastonmuutoksen hidastajia. Hyvin kasvava metsä sitoo hiiltä huomattavasti enemmän, kuin lahoava puu sitä luovuttaa. Puun polttaminen vapauttaa puusta hiiltä vähemmän kuin se on sitä sitonut, koska tuhkassa on myös melko paljon hiiltä, joka jää uudelleen lannoitteeksi takaisin metsään. Metsästä otettu kuitupuu, josta tehdään paperia ja biopohjaisia ”muoveja” säästää fossiilisia polttoaineita ja luovuttaa hiiltä ilmaan vähemmän kuin on sitä sitonut. Rakennuspuu sitoo hiiltä runsaasti ja saattaa säilyä rakennustarvikkeissa jopa yli sata vuotta ennen kuin laitetaan kiertoon polttamalla energiaksi tai lahottamalla. Suomalainen hyvin hoidettu metsä on todellinen hiilinielu ja ilmastoteko.

Tiedotusvälineissä lähes päivittäin kerrotaan, että ilmastonmuutos torjutaan vähentämällä lihansyöntiä ja siirtymällä kasvisruokaan. Helsingissä tästä tehtiin jo valtuustoaloitekin. Kyse on järjestelmästä, miten tuotanto sitoo hiiltä ja miten se tuotteissa kulutetaan ja päästetään takaisin ilmakehään. Aivan selvää on, että lähellä tuotettu ruoka rasittaa luontoa vähemmän, kuin mitä mahdollisesti jopa toiselta puolelta maapalloa kuljetettu ruoka rasittaa. Lisäksi tuotantomenetelmät ratkaisevat hiilensidonnan määrän. 

Vastuullinen maataloustuotanto, kuten Suomessa, tekee vuosittain ravinnetaselaskelmat, jossa kasvintuotanto hyödyntää mahdollisimman hyvin käytettävissä olevat ravinteet ja näin toimien pellon hyvä kasvu mahdollistaa vahvan hiilen sidonnan. Suomalainen tuotanto on jo tällä hetkellä lähes hiilineutraalia ja sen parantamiseksi tehdään paljon tutkimusta ja käytännön toimia. Mm. hiilipilottihanke tekee seuraavan viiden vuoden aikana merkittävää tutkimustyötä hiilitaseen parantamiseksi. Uskon, että suomalainen kasvintuotanto on hiilineutraalia hyvien käytäntöjen ansiosta jo 2030-luvulla. Esimerkiksi yhdestä hehtaarista sokerijuurikasta saadaan tuotettua biopolttoainetta, jolla auto liikkuu yli 40 000 km ja lisäksi pelto laskelmien mukaan sitoo hiiltä merkittävän määrän, toki ei vielä riittävästi. 

Soijan, maissin ja palmuöljyn tuottamiseen maailmalla raivataan jatkuvasti lisää peltoalaa metsistä, jotka toimivat tällä hetkellä hiilinieluina. Kun pellon kasvukyky heikkenee ryöstöviljelyn seurauksena, saattavat kyseiset alueet jäädä autiomaaksi, joka eroosion lisäksi luovuttaa avoimena aavikkona hiiltä ilman, että sitä käytetään mitenkään hyväksi ja näin ilmastonmuutos vain kiihtyy. Suomessa kasvatettavat proteiinikasvit, kuten mm. herne, härkäpapu voivat korvata kokonaan ulkomailta tuodun geenimuunnellun soijan ja maissin. Öljykasvimme pystyvät korvaamaan niin terveysvaikutuksilta kuin maunkin puolesta kaikki ulkomailta tuotavat öljyt. Oliiviöljy on ainoa, joka kilpailee kotimaisten öljyjen kanssa tasavertaisesti.

Syömällä suomalaisten peltojen tuotteita meistä jokainen tekee ilmastoteon. Lisäksi todella suuri apu on, kun vähentää ruokahävikkiä.

Lihan ja maidon käytön lopettaminen ei ole ratkaisu ilmastonmuutokseen. Kuten edellä kerroin, peltotuotanto on jo nyt lähes hiilineutraalia ja kehitys on nopeaa. Eläimet käyttävät näiden peltojen tuottamaa rehua, josta muodostuu lihatuotteita. Sianliha, siipikarjanliha ja kananmunat ovat yksimahaiseläinten tuotteita, joilla ei ole metaania muodostavaa pötsiä. Nämä eläimet hengittävät ulos hiilidioksidia, kuten me ihmisetkin. Osa rehun hiilestä jää lantaan, joka kiertää takaisin peltoon, osa muuttuu proteiiniksi, joka syödään lihassa ja kananmunissa. Ainoa ”ongelma” on, että liha kuluttaa peltoalaa enemmän kuin kasvintuotanto, mutta meillä Suomessa ei tätä ongelmaa ole, sillä kotimaista ruokaa riittää meille kaikille, kun peltoala on hyvässä käytössä. Tällöin pellon hiilivarasto pysyy maassa eikä karkaa ilmakehään.

Maidon- ja naudanlihantuotanto on tässä suhteessa hieman haasteellisempi. Kuten kerroin, vain nautaeläimet märehtivät ruokansa. Suomessa suuri osa naudanrehusta on ruohoa, jota tuotetaan nurmipelloilla joiden hiilitase on positiivinen. Suuri osa nurmialasta on peltoa, jonka käyttö ei sovellu muiden kasvien viljelyyn ainakaan toistaiseksi, koska pohjoisen Suomen kasvukausi ei riitä kaikille kasveille. Nuo nurmipellot sitovat huomattavasti hiiltä kasveihin, jotka sitten muuttuvat energiaksi, lihaksi ja maidoksi. Maidon- ja naudanlihan hiilitase ei tällä hetkellä ole neutraali, mutta sen vaikutusta ilmastonmuutokseen on selvästi liioiteltu. Kun lannassa oleva metaani otetaan talteen biokaasuksi, jää tase vain vähän negatiiviseksi. Ehkä sitä voisi verrata Etelä-Amerikasta tulevan geenimuunnellun soijan tai Etelä-Venäjältä tulevan maissin kanssa saman suuruiseksi ilmastonkuormittajaksi.  Tällä hetkellä selvitetään myös mahdollisuutta ottaa talteen lehmän märehtimää metaania, jolloin tältäkin osalta lähennyttäisiin hiilineutraalia tuotantoa.

Maan muokkaus on haaste hiilen sidonnalle kaikkialla maailmassa, mutta meillä tutkimus on jo pitkällä ja maan humuspitoisuuden kasvattaminen on yksi iso ratkaisu hiilensidontaan. 

Ilmastonmuutosta siis tutkitaan huomattavasti ja tuloksia tulee varmasti lähivuosina niin polttoaineiden tuotekehittelyn, kuin maa- ja metsätalouden mahdollisuuksien kautta. Olen erittäin optimistinen suomalaiseen osaamiseen ja ammattitaitoon, jolla vakavasti haetaan keinoja ongelman ratkaisemiseksi. Tämä osaaminen on varmasti myös vientituote ja tätä kautta voidaan todellisuudessa nopeuttaa ilmastonmuutoksen hillintää paremmin kuin tekemällä paniikinomaisia poliittisia ratkaisuja ilman kokonaisuuden hallintaa. Teot puhukoon puolestaan. Jätetään puheet vähemmälle.

Mikko Lindberg

Tämän tekstin on kirjoittanut Piian Korisevan kampanjatiimin jäsen Mikko Lindberg.