Olen paimiolainen hyvinvointialan yrittäjä, toimittaja ja kolmen hienon pojan äiti. Syntyjuureni ovat Keski-Suomessa, Toivakassa, mutta Paimio on ollut kotini jo lähes 20 vuotta. Paimio on turvallinen ja kaunis paikka asua ja kasvattaa lapsia. Elämäntyöni olen tehnyt toimittajana, pääpaino radioissa paikallisista valtakunnallisiin. Olen myös saanut olla toimittajana sekä Iltasanomissa että Otava Mediassa. Televisiotyö tuli tutuksi työskennellessäni Spede-yhtiössä yli kuuden vuoden ajan.
Perheeseeni kuuluu koiria, kasvatan ja koulutan bordercollieita. Lisäksi harrastan liikuntaa, lukemista ja rakastan puutarhassa möyrimistä. Oma tapani rentoutua on kirjoittaminen tai sitten heittäydyn sohvan nurkkaan ja katselen maailman menoa television välityksellä. Lapseni kuvaisivat minua ehkä hieman sanalla pöljä. En pelkää hassutella tai tehdä asioita vähän eri tavalla. Haluan ajatella asioista positiivisesti ja nauttia tästä hetkestä.
”Oli kasvattavaa pudota elämän edessä polvilleen. Minä, joka tunsin olevani korvaamaton, huomasin että elämä jatkuu, vaikka itse makaankin halvaantuneena aivohalvausyksikössä.”
Vuosi 2008 toi elämääni ison muutoksen. Kesällä sain aivoinfarktin pitkän migreenikohtauksen seurauksena. Oikea puoleni halvaantui. Oli kasvattavaa pudota elämän edessä polvilleen. Minä, joka tunsin olevani korvaamaton, huomasin että elämä jatkuu, vaikka itse makaankin halvaantuneena aivohalvausyksikössä. Se oli omalla tavallaan helpottavaa huomata, että en ole korvaamaton, myös minulla on oikeus olla heikko. Tuona heinäkuisena yönä ”kuoli vanha Piia” ja minä synnyin. Alkoi taistelu, uuden oppiminen ja arvostukseni elämään sai uuden näkökulman. Elämä on elettävä nyt eikä sitku.
Oikeat raajani olivat tunnottomat ja käsky aivoista ei niihin edennyt. Onnekseni ympärilläni oli todella ammattitaitoisia ihmisiä, jotka tsemppasivat ja kannustivat, vähän kuin olisin ollut valmennettavana olympialaisiin. Kehoni tarvitsi 2000 – 5000 toistoa, ja vähitellen käskyt etenivät toiminnaksi. Kuntoutuksen aikana tuli ihmisen keho ja mieli hyvin tutuksi. Vastoin lääkärien epäilyksiä opin kävelemään ja käyttämään kättäni. Kuntoutumisessani tavoitteeksi asettamani puolimaratonin juoksin vuonna 2013.
Ihmiskeho kiinnosti niin paljon, että opiskelin hyvinvointivalmentajaksi, sitten kuntosalivalmentajaksi ja lopulta personal traineriksi. Vuonna 2014 toimittajan työt vaihtuivat toisten ihmisten auttamiseen ja sillä tiellä olen edelleen. Olen toiminut myös henkilökohtaisena avustajana ja arvostan siitä työstä saamiani kokemuksia. Nykyään kuntoutan kohtalontovereita, autan ihmisiä elämäntapamuutoksissa ja pidän aiheesta luentoja.
”Taistelin itseni pyörätuolista kävelemään. Nyt haluan käyttää sisuni Suomen ja meidän suomalaisten hyvinvoinnin eteen.”
Olen tehnyt myös kansainvälistä pr-työtä ja esiintynyt Up With People -organisaatiossa. Maailmalla työskennellessäni olen oppinut huomaamaan, että ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita, vaan samaan lopputulokseen voidaan päästä monella eri tavalla. Olen oppinut myös hyväksymään ihmisten erilaisuuden ja samalla kunnioittamaan meitä suomalaisia ja meidän hienoa maatamme. Jokainen meistä on tärkeä. Se pitää aina muistaa ja ehkäistä esim. syrjäytymistä.
Piia Koriseva 